Toimenkuvaa pitää laajentaa työrajoitteisten työkykyä parantaviin toimiin.
Jaana Savolainen kirjoitti (HS Merkintöjä 30.1.), että työterveyshuolto eriarvoistaa suomalaisia. Olen samaa mieltä. Kuten Savolainen totesi, huonosti toimivan perusterveydenhuollon toimintoja on sekä työnantaja- että työntekijäpuolen hyväksynnällä siirretty työterveyshuoltoon. Tämä niin sanottu työterveyshuolto kilpailee mitä mielikuvituksellisimmalla tarjonnalla.
Samaan aikaan työterveyshuollon lakisääteinen tehtävä on hämärtynyt ja jopa kokonaan unohtunut. Sitä on edesauttanut työterveyshuollon ulkoistaminen.
Työkykyä ei ylläpidetä, jos ei tunneta työntekijöiden työtehtäviä ja niiden vaatimuksia. Se edellyttää työterveyshuollon kiinteää ja jatkuvaa yhteyttä työpisteisiin, ongelmista kärsiviin työntekijöihin, lähiesimiehiin, työsuojeluhenkilöstöön, luottamusmiehiin ja niin edelleen.
Ongelmatilanteiden ratkaisu ei ole aina työkyvyttömyys. Mutta yksittäisen työntekijän on mahdotonta ajaa yksin näitä asioita työpaikallaan.
Työterveyslääkärin pitää pystyä analysoimaan työntekijän rajoitteet suhteessa työhön ja myös se, miten rajoitteita voidaan vähentää.
Nyt on ajauduttu lisääntyvään määrään hylättyjä työkyvyttömyyseläkehakemuksia, työrajoitteisia ja työttömiä. Näitä asioita ei korjata turuilla ja toreilla vaan tekemällä työtä työpaikoilla näiden asioiden eteen.
Lakisääteinen työterveyshuolto ei toimi niin kuin sen lakisääteisesti pitäisi toimia.
Työterveyshuolto jätettiin sote-uudistuksen ulkopuolelle, kun sitä kautta työssä käyvä väestönosa saa jo perusterveydenhuollon ja osin erikoissairaanhoidon.
Ne, jotka tarvitsisivat eniten työterveyshuollon työkykyä ylläpitävää tai palauttavaa palvelua – työttömät ja työrajoitteiset –, ovat näiden palveluiden ulkopuolella. Suuri osa heistä on myös syrjäytynyt työyhteisön sosiaalisesta verkostosta. Jos tämä ei ole eriarvoistavaa, mikä sitten on?
Työterveyshuollon tulee keskittyä sen lakisääteiseen tehtävään. Toimenkuvaa pitää laajentaa työrajoitteisten työkykyä parantaviin toimiin ja jättää perusterveydenhuolto sinne mihin se kuuluu. Perusterveydenhuoltoa pitää vahvistaa yleislääketieteen erikoislääkäreillä, jotta terveyskeskusten osaaminen vahvistuu.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa.
