Ovat, mutta kuinka hyvin työnantaja tuntee tämän voimavaransa? Meillä käydään juuri nyt keskustelua niin työperäisestä maahanmuutosta kuin elinikäisestä oppimisesta. Samaan aikaan tapahtuu satojen henkilöiden työpaikkojen lopettamisia ja työntekijöiden irtisanomisia.

Digitalisaatio, teknologioiden kehitys ja globalisaatio vaikuttavat tähän. Mutta kehitys ei voi olla vain negatiivista. Milloin otetaan käyttöön ne edut, joita digitalisaatio ja uudet innovaatiot tuovat kehityksen ennustamiseksi. Nykyisin käytetään riittämättömästi tehtäväanalyysejä ja jo nyt tarjolla olevien henkilöresurssien arviointia ja sekä lyhyen että pitkän aikavälin henkilökohtaisia koulutustarvearvioita.

Työpaikan ennaltaehkäisevän työterveyshuollon pitää olla asiantuntijaryhmänä mukana tässä työssä. Ja tiimiin pitää mm. työpsykologien, työfysioterapeuttien lisäksi kuulua koulutusarvioijia. Kyse on monialaisesta työpaikan työvoimaresurssoinnin osaamisesta.

Työssäkäyvän väestön (1.5 milj.) perusterveydenhuollon ja osin erikoissairaanhoidon hoitaa työterveyshuolto, jonka suurelta osin kustantaa työnantaja. Perusterveydenhuollon palveluiden huono saatavuus on johtanut tähän.

Työterveyshuolto keskittyy pääasiassa sairauksien hoitoon ja lakisääteiseen ennaltaehkäisevään työterveyshuoltoon ei jää aikaa. Käsitys työterveyshuollon ensisijaisesta tehtävästä on hämärtynyt ja jopa unohtunut. Sitä on edesauttanut työterveyshuollon ulkoistaminen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) uudistus jatkuu ja kaikki puolueet ovat sitä mieltä, että seuraavalla hallituskaudella tulee aloittaa myös sosiaaliturvan (sotu) uudistus. Valmistelevaa työtä on jo tehty ja tuloksia on julkaistu. Keskeinen kysymys on, miten hyvinvointivaltio kustannetaan. Selvitysten perusteella tarvitaan edelleen eläkeiän nostoa ja työllisyysaste pitäisi nostaa 80%iin.

Tämä edellyttää ratkaisuja niin työperäisen maahanmuuton kuin työvoiman osaamisen ylläpitämiseksi. Massairtisanomiset eivät tulisi olla tätä päivää. Tulevaisuuteen varautuminen on osaamista. Työkykyä ei ylläpidetä, jos ei tunneta työntekijöiden työtehtäviä, niiden vaatimuksia (tehtäväanalyysit) eikä työntekijää. Se edellyttää työterveyshuollon kiinteää ja jatkuvaa yhteyttä työpisteisiin, ongelmista kärsiviin työntekijöihin, lähiesimiehiin, työsuojeluhenkilöstöön, luottamusmiehiin ja niin edelleen.

Työterveyshenkilöstön pitää olla läsnä työpaikoilla

Ongelmatilanteiden ratkaisu ei ole aina työkyvyttömyys. Mutta yksittäisen työntekijän on mahdottomuus ajaa näitä asioita työpaikallaan.

Työterveyslääkärin pitää pystyä analysoimaan työntekijän rajoitteet suhteessa työhön ja myös se, miten rajoitteita voidaan vähentää, mitä ovat uudelleensijoitus- ja koulutustarpeet mukaanlukien elinikäisen oppimisen tarpeet. Tämä maailma ei hahmotu pelkällä sairauksien hoidolla.

Nyt on ajauduttu lisääntyvään määrään hylättyjä työkyvyttömyyseläkehakemuksia, työrajoitteisia ja työstä syrjäytyviä. Ne, jotka tarvitsevat eniten työkykyä ylläpitävää tai palauttavaa palvelua-työttömät ja työrajoitteiset- ovat näiden palveluiden ulkopuolella.

Lomautettujen terveystarkastuksia ei tehdä, vaikka lomautus on syrjäytymisriski. Työterveyshuollon lakisääteiset tehtävät tulee hoitaa, jos tavoitellaan työllisyysasteen nostoa.

Pirkko Vihko
professori, työterveyshuollon erikoislääkäri
Nokia Oyjn ent. johtava työterveyslääkäri

Recommended Posts