Sotekeskustelujen yhteydessä on toistuvasti muistettu todeta, että Suomessa erikoissairaanhoito on korkeatasoista. Erikoissairaanhoidossa on keskimäärin enemmän sekä syvää, monipuolista että laajaa osaamista eri henkilöstöryhmissä verrattuna perusterveydenhuoltoon.
Viimeaikoina on myös kiinnitetty huomiota siihen, että perusterveydenhuollon lääkäreillä on vähemmän kokemusta, työ on raskasta eikä se houkuttele lääkäreitä. Jopa yliopistokaupungeissa, joissa koulutetaan lääkäreitä, on pula perusterveydenhuoltoon hakeutuvista lääkäreistä.
Soten ensisijainen tavoite on yhdenvertaiset lääkäripalvelut kaikille. Potilas haluaa osaavan ja häntä kunnioittavan hoitosuhteen, jolla on jatkumo. Perusterveydenhuollon tärkeä tehtävä on myös arvioida erikoislääkäritasoisen hoidon tarve ja ohjata potilas siihen.
On perusteltua kysyä, miksi työnantajat, kunnat, kaupungit, yksityiset lääkäriasemat eivät juurikaan perusta perusterveydenhuoltoon esim. yleislääketieteen erkoislääkärin virkoja. Heitähän kuitenkin koulutetaan.
Oma kokemukseni, kun kysyin aikaa perusterveydenhuollon erikoislääkärille, oli vastaus, ettei meillä ole semmoisia. Sitten pyysin kauimmin kyseisessä terveyskeskuksessa työskennelleen lääkärin. Sain Herra Xn, joka oli toiminut terveyskeskuksessa yhteensä kolme kuukautta.
Mihin yleislääketieteen erikoislääkärit menevät, kun heille ei ole virkoja perusterveydenhuollossa. Työterveyshuoltoonko? Kun työterveyshuolto toteuttaa merkittävän osan työssä käyvän väestön perusterveydenhuollosta, väestön yhdenvertainen palveluiden saatavuus ei toteudu, muttei myöskään osaamisen ja kokemuksen taso ole yhdenvertainen. Tämä on jo nyt johtanut siihen, että ennaltaehkäisevän työterveyshuollon keskeinen tehtävä, työkykyseuranta, ei ole riittävää.
Kuten olen usein todennut (viimeksi 20.6.2017, HS-Mielipide) , meillä on perusterveydenhuollossa osaamisvaje. Se ei häviä pelkällä väen lisäyksellä vaan osaamisen parantamisella.
Perusterveydenhuollon osaaminen pitää turvata erikoislääkäritasoisilla vastuulääkäreillä, jotka myös ohjaavat vähemmän kokeneita lääkäreitä, joille työskentelyn perusterveydenhuollossa tulee on todellinen ohjattu koulutusvaihe. Ei riitä, että perusterveydenhuollon/yleislääketieteen erikoislääkäreitä palkataan terveydenhuollon hallintoon. Heitä tarvitaan potilastyöhön.
Terveydenhuollon osaamishaasteet ovat jo nyt niin suuret, että olemassa oleva osaaminen pitää arvioida uudestaan. Useat lääkärikoulutuksen uudistukset ja koulutuslisäykset eivät ole asiaa ratkaisseet. Asiaa ei ratkaista palveluseteleillä eikä väen lisäyksellä vaan perusterveydenhuollossa tulee olla perusterveydenhuoltoon päteviä lääkäreitä ja alalle erikoistuvia lääkäreitä. Perusterveydenhuollon vaativaa tehtävää ei tule jättää pelkäksi harjoittelupaikaksi.
Ei ole yllätys, että kokematon lääkäri ei halua yksin kantaa vastuuta potilaista, jos tuntee itsensä epävarmaksi. Terveyskeskukset, jotka on riittävästi resurssoitu osaamisella ja kokemuksella, kiinnostavat myös nuorempia lääkäreitä.
Nyt on mahdollisuus tehdä sellainen soteuudistus, jossa osaamisvaje korjataan. Perusterveydenhuollossa pitää olla osaaminen edellä ja lopputuloksena on tyytyväinen potilas ja työssään viihtyvä lääkäri ja hoitohenkilökunta.
